Kelo Songtext
von Värttinä

Kasvoi kelo-kuusi kumpareella, katsellen kauas kaihon kankahilla.
Kuin vanha tammi tantereella,
Aution pitäjän pientarilla.
Liiku ei lehvä, sammunut maa,
Kuulu riemua eloa, ei kuiskintaa
Yön varjot peittävi pellot ja maat,
Yön sinessä heinikko huojuu huljaa.
Seisoi kelo-kuusi kumpareella, katsellen kauas kaihon kankahilla.
Haaveillen aikaa armaampaa,
Kylä uniss′ uudestaan herätä saa
Yllä tähtien kuulta kylän kaukainen kajo.
Siellä yhdessä muinoin tanssittiin, ikivalat vannottiin.
Alla kuusen kultaisen nousee aamun varhainen valo.
Hiljaa hopeahäitä vietettiin, juhannusyöt juhlittiin.
Yön muistot herää,
Aamun huolet jää
Kasvoi leppä liki liepehillä,
Petäjä pieni pellon pientareella, Lensi lintu lehviltä lepän,
Oksalle konkelon koruttoman,
Kelo-kuusi kuiskutteli,
Luojan lintua oksallaan silitteli.
Yötä saapuvaa kun odottaa,
Uusiin unelmiin mieless' uinua saa.
Yllä tähtien kuulta kylän kaukainen kajo.
Siellä yhdessä muinoin tanssittiin, ikivalat vannottiin.
Alla kuusen kultaisen nousee aamun varhainen valo.
Hiljaa hopeahäitä vietettiin, juhannusyöt juhlittiin.
Yön muistot herää,
Aamun huolet jää
Alla taivaan takamaan kuultaa kylän kaukainen kajo,
Sillon salaisuudet jaettiin,
Sovinnot solmittiin.
Yllä kuusen kultaisen nousee aamun varhainen valo.
Ajat menneet muistoihimme jää, lauluissa mennyt elää.