Niin Kauan, Niin Harhaan Songtext
von Kari Tapio

Siipi perhosen on koskettanut sielun pintaa,
Suvituulten mukaan lähtien.
Siihen asti kahleen lailla painoi kaipuu rintaa,
Kaipuu kauas taakse tähtien.

Tulit perhosena elämääni takaa vuorten.
Uudet kuvat maailmaani loit.
Kesän auringon ja tuoksun kastanjoiden nuorten.
Siivissäsi hehkuvissa toit.

Kylmä aamu-usva tieltä auringon nyt viimein haihtuu.
Selvästi nää minkä väärin tein.
Illuusiot arkeen särkyy ilo tuskaan vaihtuu.
Jääthän perho vielä vierellein.

Sinun kanssasi on lämmin alas laaksoon jatkaa.
Jättää kylmät polut vuorien.
Miksi yksin tästä enää jatkaisinkaan matkaa.
Jos vain tahdot jäädä perhonen.


Niin kauan niin harhaan kuljin tietäni pitkin.
Öisin unessani itkin.
Laulun parhaan kadottanut oon.

Niin kauan niin harhaan kuljin tietäni pitkin.
Öisin unessani itkin.
Nyt laulu vaikeroi vaan vaietkoon.

Siipi perhosen on koskettanut sielun pintaa.
Suvituulten mukaan pyytäen.
Kauan maksoin vapaudesta aivan turhaan hintaa.
Vapautta silti saanut en.

Kerro perho voitko keskipäivän helteen kestää.
Vai haluatko metsään viileään.
Jos vain tahdot luotain lentää en voi koskaan estää.
On pakko jatkaa matkaa yksinään.

Niin kauan niin harhaan kuljin tietäni pitkin.
Öisin unessani itkin.
Laulun parhaan kadottanut oon.

Niin kauan niin harhaan kuljin tietäni pitkin.
Öisin unessani itkin.
Laulun parhaan kadottanut oon.

Nyt laulu vaikeroi vaan vaietkoon.