Raunioilla Songtext
von Moonsorrow

Kuun vielä varttuessa
Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa

Aallot levotonna löivät
Vasten sateen pieksemää rantaa

Kauan hiljaisia lienneet
Salot alla pohjoisen taivaan
Vain yksinäinen vire tuulen soi

Keihäs karhunkaatajan
Maassa saaliin vierellä vartoi
Vaiti suurta laivaa saapuvaa

Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
Ja päivä laski taas

Kuulkaa huuto korppien
Halki taivaiden
Näin saapuu tuho jumalten
Maailmaamme

On tullut se aika jolloin auringon pyörä
Veren vuodatuksesta katkeaa


Liput kauniit liehuen
Airut rantakiville astuu
He miekoin meitä tervehtivät
Vapaudesta puhua saavat

Loimet vieraat yllänsä
Puiseen ristiin veriveli tarttuu
Hän suden mahdin mielii taltuttaa

Keihäs karhunkaatajan
Vastaan käärmekieltä nyt nousee
Ja iskee läpi kurjan sydämen

Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Ja laulumme tuuli vie
Kuulkaa suru metsien
Halki aikojen
On pyhät kivet kaadettu
Ja kansa voipunut

Valtaa kuoleman sylistä
Uhmaa teräs välkkyen
Tuoni käsissä jumalten
Maine miehen ikuinen


Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
Ja syyttömien sielut tuomitaan
Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme
Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan

Kirveenkuva rinnalla
Karhun lailla taistellen
Ukon voima sydämessä
Vielä kaatuu viimeinen
Viimeinen