Hiillos Songtext
von Tiisu

Pakko puhaltaa
Pakko pusertaa
On pakko jatkaa
Ei saa päästä sammumaan
Pakko pusertaa
Pakko puhaltaa
On pakko jaksaa
Ei saa luovuttaa

Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä
Ja sydäntäni kiusaan, jottei sille tulisi kylmä
Tiedän, etten voi sua saada
Mutta toivon niin kuitenkin

Pakko puhaltaa
Pakko pusertaa
On pakko jaksaa
Ei saa luovuttaa


Tiesitkö, että silkkiperhoset eivät selviä omillaan
Ne on jalostettu aivan kuin minutkin
Jostain suuremmasta riippumaan
Mutten taida oikein uskoa muuhun suurempaan
Kuin siihen hehkuun
Jonka silloin tällöin lähes sammuneessa hiilloksessa nähdä saan
Olenko laiska, kun en viitsi pilvilinnoja romauttaa?
Vai olenko viisas, kun tiedän missä vaiheessa ei kannata luovuttaa?
Olenko laiska, kun luulen löytäneeni sen oikean?
Vai olenko viisas, kun luulen niin?

Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä
Ja sydäntäni kiusaan, jottei sille tulisi kylmä
Tiedän, etten voi sua saada
Mutta toivon niin kuitenkin

Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä
Sillä pelkään, että muuten elämäni olisi tyhjää
Tiedän, etten voi sua saada
Mutta toivon niin kuitenkin

Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä
Ja sydäntäni kiusaan, jottei sille tulisi kylmä
Tiedän, etten voi sua saada
Mutta toivon niin kuitenkin