Pommitus Songtext
von Sotajumala

Katselevat taivaalle, tulee pommikonelaivue
Matalalla auringossa välkkyen
Irrottaa pomminsa, puolentoista sataa
Jotka kiiltävät kauniisti, sirosti suuntaansa etsien
Pudoten ensin hitaasti, sitten nopeammin
Lopulta näkymättömiin häviten

Kun maa alkaa tärähdellä, hypähdellä, keinua
Sydän jättää väliin pari iskua
Murskaavat paineaallot humahtelevat
Repien edestään kaiken irtoavan
Hetkittäin maa tuntuu alta katoavan
Toisinaan hypähtäen ylös
Lyöden vasten rintaa ja kasvoja
Savu, tomu ja lumi peittävät tienoon verhoon sakeaan
Joka pakkaspäivän auringossa saa hohteen luonnottoman
Kuuluu voihkaisuja, heikkeneviä avunhuutoja
Tulee uusi laivue ja pommit irtoavat


Avuttomana, liikkumatta kohtaloonsa katsoen
Makaa hiljaa paikallaan, vaikka kovin pelottaa
Työntää naamansa mustaan kitkerään tantereeseen
Tuntee kuoleman lähestyvän, kun painajaisessa sitä odottaa

Yrittää tiukemmin tarrautua maahan
Painerenkaiden ristiaallokossa
Kun toiset olkansa yli ylös vilkuillen
Epätoivoisesti etsivät suojaa
Alla on joku, päälle putoaa joku
Velttona, verta valuvana
Räjähdysten riepottelemana
Sirpaleiden silpomana
Taas tulee uusi laivue ja pudottaa pomminsa
Kiviä puita ja miesten kappaleita ympärille maahan sataa
Vaipuu hiljaa vainajien viereen
Vääntäytyy veristen vaatteiden väliin
Mahdollisimman syvälle

Ei tulevaisuutta, vain tämä hetki