Olemisen tukahduttava löyhkä Songtext
von Ruttokosmos

Harmaa, pölyttynyt valo
Hiipuu rakennusten taa,
Kärpästen varjot kurkottavat
Kohti hikoilevan ihon pintaa,
Haavat märkivät huoneen kosteudessa,
En tiedä kuinka voin enää jaksaa


Tietoisuus olemisesta ja tulevasta
Huumaa löyhkällään maailmaansa
Raajat painavat liikaa,
Yön raskaus puristaa alleen,
Nytkähtelevät raajat kerjäävät
Takaisin aikaan ennen vapinaa
Olen kuin narkomaani, vain tehty janoamaan kuolemaa

Kolkot seinät peittävät taakseen ahdistuksen
En jaksa enää
Riutunut katse anoo vapauteen
En jaksa enää
Maailma hautaa elävältä alleen
En jaksa enää
Kalpeat kädet rukoilevat vain kuolemaa
En jaksa enää