Miljoonasade Songtext
von Miljoonasade

Hän muistaa isänsä kiviset pellot
Ne huokuivat kuivuuttaan
Sinä kesänä kauan sitten
Kun ei satanut ollenkaan

Hän muistaa isänsä kumaran hahmon
Peltojen reunalla
Itsekseen huokaavan hiljaa
"Täytyy vain odottaa"

Ja juuri kun kaikki alkoi
Kuolla pois kokonaan
Toi tuuli jostain miljoonasateen
Ja elämän tullessaan

Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade


Sinä kesänä kauan sitten
Kun ei satanut ollenkaan
Hän tapas kirjastoautolla miehen
Ja tienristillä uudestaan

Ja mies lahjoitti hänelle kirjan
Angelica ja yön ruhtinas
Ja pyysi vaimoksensa
Ja lähtemään mukanaan

Oi, hän oli niin kaunis ja yksin
Ja itki nuoruttaan
Mutta kun tuuli toi miljoonasateen
Hän pakkasi vaatteensa

Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade

Tuo kaikki tapahtui kauan sitten
Nyt elää hän kaupungissa
Ostoskärryjen vainioilla
Hän kulkee lähiömarketissa


Ja mies tulee iltaisin kotiin
Pullo viinaa salkussaan
Ja sammunein silmin ja sydämin
Sohvalle nukahtaa

Oi, hän toivoo salaa miljoonaa rakkautta
Tai miljoonaa kuolemaa
Tai miljoona miljoona mitä vaan
Kunhan ei tätä kuivuutta

Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade

Tänä aamuna keittiössä
Istuu hän yksikseen
Nyt hän avaa kaasuhellan
Ja menee pesuhuoneeseen

Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa
Kuin oisi menossa sateeseen
Ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa
Uudelleen ja uudelleen

"Mä en jaksa enää odottaa, oi Isä, mitä mä teen?
Mä en jaksa enää odottaa, oi Isä, mitä mä teen?
Mä en jaksa enää odottaa, oi Isä, mitä mä teen?"
Hän menee pesuhuoneesta keittiöön
Ja keittiöstä taivaaseen

Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade
Oi miljoonasade