1939 Songtext
von Antony Parviainen

Kuin puinen lumihiutale
Lastu karkaa tuuleen
Hän veistää kehdon lapselleen
Syntymättömälle
Hän kirjeen kotiin kirjoittaa
Kysyy rakkaimmaltaan
Sä tunnetko jo liikkeensä
Uuden ajan siellä

On jouluyö, vaan tykit nuo
Ei tuoneet joulun rauhaa
On jouluyö, vaan sotilaat
Ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu
Kun luonas olla saan
Ja päivä ilman sotaa
Me silloin kohdataan


Hän muistaa talot kylätien
Syksyn varjon siellä
Kun kulki loppuun marraskuu
Kävi käsky mennä
Nyt päällä järven jäätyneen
Hän katsoo ikuisuuteen
Ja näkee taivas, näkee kuu
Hän yli rajan kulkee

On jouluyö, vaan tykit nuo
Ei tuoneet joulun rauhaa
On jouluyö, vaan sotilaat
Ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu
Kun luonas olla saan
Ja päivä ilman sotaa
Me silloin kohdataan

Hän näkee tupaan lämpimään
Kun laukaukset raukee
Hän näkee kehdon keinuvan
Kun silmänsä nyt sulkee


On jouluyö, vaan tykit nuo
Ei tuoneet joulun rauhaa
On jouluyö, vaan sotilaat
Ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu
Kun luonas olla saan
Ja päivä ilman sotaa
Me silloin kohdataan

Vaan vielä tulee joulu
Kun rauha peittää maan
Ja päivä ilman sotaa
Mä kotiin tulla saan

Kuin puinen lumihiutale
Lastu karkaa tuuleen