Voiko aika olla ystävä? Songtext
von Jarkko Martikainen

Ei neiti Aika kerro
Minkä verran voin häneltä pyytää
Kuului hutsu pöytäänsä
Vaan siihen suopeus kai jää
Joku vanha mies paremmin ties
Nauroi naiset ja etenkin hän

Ei siitä saa palvelijaa
Vaan kenties saa ystävän
Jos toimii oikein
Voi saada ystävän

Äärellä pyöreän pöydän
Muiden muassa soittelen suuta
Vaadin aikaa vastaamaan
Ja saahan täällä huutaa
Niin me kurkut käheiksi keuhkotaan
Kunnes kuiskausten sorina jää


Ei sitä voine ymmärtää
Eikä siitä saa ymmärtäjää
Vaan vastuksia on
Kun etsitään ystävää

Hän, joka vanhuuden kielsi
Sen rappeutta kavahtaen
Varhain vatsan auki ratkoi
Vaan mitä niin ratkaisten
Kävi ajan vallan haastamaan
Mitä kiveen nyt kirjoitetaan

Kun hän painui piiloon ajan taa
Ajattomuutta katsomaan
Niin voittiko hän
Löysikö ystävän

Hän, joka hetkiään säästi
Mihin piiloon ne talletettiin
Hän, joka hankki laatuaikaa
Häntä petettiin
Hän, joka lahjojaan kävi laskemaan
Sai mielestään liian vähän


Vaikka saikin kaiken aikansa
Ja ajastaan ystävän
Sai silti niin vähän
Kun sai vain ystävän

Jos pelkät pelkosi kertaat
Mutta ilon aiheita et
Pian tiimalasin hiekan vähyyttä
Jo huokailet
Sitten kauhistaa jo kun hamuaa
Juuri sinua kalman käsi

Kun se otteen saa
Ja sitä tiukentaa
Aika ei liene ystäväsi
Jos aikaa pelkäät
Se tuskin on ystäväsi

Hetken me heilumme täällä
Tietämättä kauanko vielä
Niin ajan laki näyttäytyy
Kuin esteenä pikatiellä
Sitä manataan, kun sen hallintaan
Ei näytetä pystyvän

Vaan jos kalleintaan
Käy kiroamaan
Voiko niin saada ystävän
Jos haastaa ja syyttää
Saako ystävän

Tämän kaiken peilille lauloin
Aion laulaa vastakin
Laulan päivän paremman
Kaikkein parhaimmastakin
Kunnes aika saa laulut lopettaa
Puen ylle sen puisen takin

Lähden kiittäen
Ajan hyvästellen
Kuten ystävän ainakin
Kun ajan jätän
Toivon että jätän
Kuin ystävän ainakin
Kuten ystävän ainakin